Päivä 50: San Miguel De Allende - Guanajuato
Ostin lipun seuraavaan Guanajuaton bussiin joka oli juuri lähdössä tai
itseasiassa ehti jo lähteä, mutta juoksin sen kiinni bussiaseman portilla.
Huidoin siinä, että kuski pysähtyisi, mutta se vaan viittoo, jotta ei voi
enää... Olin jo menettää toivoni ja alahuuli alkoi väpättämään kun kuski
purskahtaa nauramaan, pysäyttää bussin ja avaa oven. Huumorimiehiä nääs...
Päivä 51: Guanajuato
Guanajuato on tähän mennessä reissun hienoin kaupunki. Paikka on rakennettu
useamman kukkulan rinteille ja aivan käsittämättömän kapeat kadut/portaat
risteilevät talojen välissä. Kunnon postimiehen painajainen... Autoille ei
ole tilaa, joten ne kulkevat pitkin vuoren sisään kaivettuja tunneleita ja
siellä täällä on parkkipaikkoja, joista matkaa täytyy jatkaa jalkaisin.
Päivä 52: Guanajuato
Suuntasin aamulla kaupungin ykkösnähtävyydelle, muumiomuseoon. Ehdottomasti
oudoin museo, missä olen koskaan vieraillut: Kaupungin ilmasto ja maaperä
ovat sellaiset, että haudatut ruumiit muumioituvat 5-6 vuodessa ja jos
vainajan perhe ei maksa hautapaikkamaksujaan, kaivetaan ruumis ylös ja
laitetaan museoon näytille! Tarjolla oli mm. maailman pienin muumio sekä
elävältä haudatun naisen muumio. Riipivä, mutta samalla jotenkin kiehtova
paikka: Nämä oli oikeita ihmisiä!
Päivä 53: Guanajuato
Samassa hostellissa asui jenkkiheppu, jonka historiasta löytyi mm. seitsemän
vuotta armeijassa ja läpikäytynä Irakit ja Afganistanit, mutta ei siinä
vielä kaikki. Kun kaveri päihtyi tarpeeksi, sieltä alkoi tulla sellaista
juttua, että huhhuh. Salaisia CIA operaatioita ja salamurhia... Väitti
tappaneensa CIA:n piikkiin 24 ihmistä ja jotenkin mulle jäi sellainen
mielikuva, että se oli käynyt pistämässä jonkun kylmäksi myös Iranin puolella.
Yritin udella lisää, mutta vastaukseksi tuli ainoastaan "sometimes mo´fuckers
got to die..." Ja itseasiassa mää uskoin suurimman osan niistä jutuista,
sillä oli komeat kranaatin sirpaleista tulleet arvet jaloissa, luoti
vieläkin kyljessä ja naamassa arpi jonka kertoi tulleen luodista kun joku
jota se oli kuristamassa takaapäin (Afrikassa?) yritti ampua sitä...
Päivä 54: Guanajuato - Zacatecas
Aamulla bussiasemalla selvisi, että suoraa kyytiä Zacatecasiin ei kulje,
joten jouduin ostamaan lipun Leoniin ja vaihtamaan siellä Zacatecasin bussiin.
Matkalla maisemat muuttuivat "lännenelokuvamaisiksi" eli paljon autiomaata,
kalliomuodostelmia ja erilaisia kaktuksia. Perillä Zacatecasissa taivas repesi
oikein kunnolla ja ilmakin oli niin kylmä, että sandaaleissa meinasi palella,
joten käväisin vetämässä ainoastaan pikaillallisen hostellin viereisessä
ravintolassa ja vetäydyin yöpuulle.
Päivä 55: Zacatecas
Mukavalta kaupungilta vaikuttaa tämäkin, paljon cowboyta liikenteessä ja
kun ilmakin oli huomattavasti eilistä lämpimämpi, tuli pitkä tovi ihan
vaan istuskeltua puistossa ja nautittua auringonpaisteesta sekä ihasteltua
kaupungin puhdasverisiä inkkarinaisia. Kävin illalla lähettämässä sähköpostia
Suomeen jossa ilmoittauduin syksyksi läsnäolevaksi kouluun. Ja heti alkoi
ahdistamaan...
Päivä 56: Zacatecas
Tämä kaupunki on aikoinaan tuottanut 20% maailman hopeasta joten pitihän
se paikallinen, nyt jo suljettu kaivos, käydä tarkistamassa. Lippu oli
melko tyyris, mutta eipähän tarvinnut kävellä kun kaivokseen ajettiin
hauskalla pikkujunalla. Ja kaivos itsessään oli... kaivos? En tiedä itsekään
mitä olin odottanut? Uloskäynnin vierestä lähti gondolihissi kaupungin
toisella laidalla olevalle vuorelle, joten hyppäsin kyytiin ja huristelin
sinne. Näköalat olivat komeat, mutta siinäpä se sitten olikin...