Päivä 48: Nong Khai - Ko Samet
Matka yöbussissa rannikolle oli melko painajaismainen. Nukkumisesta ei tullut
mitään kun takana istunut pentu potki jatkuvasti penkkini selkänojaa. Perillä
Rayongissa vaihdoin Ban Phen autoon ja siellä hyppäsin paattiin, joka lopulta
kiidättu mut Ko Sametin saarelle. Kehtasivat vielä rahastaa 200 bahtin
"kansallispuistomaksun" perille saapuessa.
Päivä 49: Ko Samet
Mitään rantaleijonaahan meikäläisestä ei saa tekemälläkään eikä mulla ole
edes uikkareita mukana. Kävin kuitenkin testaamassa meriveden lämpötilaa
shortsit jalassa. Thaimaalaiset eivät hekään paljon uimapukuja harrasta,
vaan uivat myös shortseissa ja vieläpä t-paita päällä? Päivä kuluikin loppujen
lopuksi mukavasti reggaebaarin rantatuolissa kylmää singhaa imuroidessa.
Päivä 50: Ko Samet
Päivä meni taas lepäillessä ja DVD:tä tuijottaen. Illalla rannalla vietettiin
täydenkuun bileitä tulishown ja viskiämpäreiden kera. Nuo fullmoon bileet
eivät suoraan sanottuna olleet ehkä aivan niin dekadentit kuin olin odottanut,
mutta siitäkin huolimatta pääsin takaisin bungalowilleni vasta neljän aikaan
aamulla.
Päivä 51: Ko Samet
Istuskelin päivällä rantabaarin patiolla ja viereisessä pöydässä iski tarinaa
niin karismaattinen paikallinen jutunkertoja, että nauroin muiden mukana,
vaikken ymmärtänyt sanaakaan sen äijän puheesta. Tiedä vaikka olisivat musta
puhuneet? Lauantaipäivästä huolimatta meno rannalla oli illalla melko kuollutta...
Päivä 52: Ko Samet
Täällä on kaikki niin pirun kallista ja seitsemän kuukauden matkustaminen
on syönyt rahavarat niin heikoiksi, että aamupalakin pitää käydä ostamassa
7-elevenistä. Joku vatipää oli vaan rikkonut olutpullon tielle ja paluumatkalla
onnistuin astumaan lasinsirpaleeseen. Verta ruiskus ihan mukavasti. Toivottavasti
ei haava tulehdu.