Päivä 27: Luang Prabang
Olen viikon ajan herännyt joka pirun aamu kukonlauluun ja tämänaamuinen
4.50 AM kiekuminen sai mitan täyttymään: Lähdin aamulla kiertelemään kaupunkia,
yrittäen samalla löytää majapaikan jonka takapihalla EI ole siipikarjaa.
Helpommin sanottu kuin tehty tässä maassa. Siirsin lopulta kamani toivon
mukaan vähän hiljaisempaan Guesthouseen.
Päivä 28: Luang Prabang
Täällä on vieläkin arkkitehtuurissa selkeästi nähtävissä ranskalaisvaikutteita
ja ihmisetkin tuntuvat olevan innokkaita petankin harrastajia. Mutta mikä
parasta, täältä saa myös herkullisia patonkeja. Kuka se väittää, ettei
kolonialismista seuraa mitään hyvää? Ilman ranskalaisia täällä syötäisiin
luultavasti samaa sokeripullaa kuin Kiinassakin.
Päivä 29: Luang Prabang
Suuntasin aamulla entiselle kuninkaan palatsille, jonka kommunistit ovat
muuttaneet museoksi sen jälkeen kun vallasta syösty kuningas sen heille
"lahjoitti". Paikka oli yllättävänkin vaatimaton noin niinkuin valtion
päämiehen asumukseksi. Tänään oli myös tarkoitus vuokrata skootteri ja
tutustua hiukan lähitienoisiin, mutta sade sotki jälleen suunnitelmat.
Päivä 30: Luang Prabang
Olo oli aamupalalla kovin siirtomaaherramainen kun istuskelin ulkoilmakahvilassa
lueskelemassa international herald tribunea ja samalla pikkusormi pystyssä
ryystin lattea ja pupelsin croissanttia. Iltapäivällä ehdin pistäytyä ainoastaan
yhdellä temppelillä ennenkuin taivas repesi ja vettä tulikin sitten koko
illan oikein kunnolla.
Päivä 31: Luang Prabang
Kaupungin kuuluisin temppeli, Xieng Thong oli vielä näkemättä, joten vierailin
aamupalan jälkeen siellä. Paikka on rakennettu jo 1560 ja ajan patina oli
selvästi näkyvissä, mikä antoi paikalle oman viehätyksensä. Ehdottomasti
hienoin temppeli mihin olen Thai/Laos reissulle törmännyt.
Päivä 32: Luang Prabang
Iskin eilen iltatorilla silmäni yhdellä ritilällä paistuneeseen lihakimpaleeseen
ja kysäisin onko se possua? Äijä nauraa ja toteaa, että eipä ole, vaan koiraa!
Kaikkia vastaantulleita ruokia on tullut tähän mennessä maistettua, mutta
nyt mielessä vilkkui eräskin Walesin corgi syyttävine silmineen siinä määrin,
että jäi tällä kertaa koiranlihat syömättä.
Päivä 33: Luang Prabang
Tänään oli vuorossa venefestareita edeltävät markkinat ja katujen varrelle
oli pystytetty satoja kojuja. Mukana oli kaikenlaisen romppeen myyjää ja
helppoheikkiä. Paikallinen erikoisuus tuntui olevan eläinrääkkäyspeli,
jossa pienessä aitauksessa olevien stressaantuneiden ankkaparkojen kaulaan
yritettiin heittää metallirenkaita.
Päivä 34: Luang Prabang
Venekilpailu festarien pitopaikalla oli ihmisiä oikein ruuhkaksi asti,
mutta rikkaana turistina evakuoin itseni joenrantaravintolan terassille
missä oluen hinnalla sai hyvät näkymät, eikä tarvinnut olla rahvaan tönittävänä.
Kilpailu käytiin vene venettä vastaan ja melko lujaahan nuo menivät, kun
40 äijää/paatti kauhoo menemään.
