Päivä 28: Puebla - Mexico City
Matka Mexico Cityyn kesti kaksi ja puoli tuntia ja on tämä sen verran
järkyttävän kokoinen paikka, että viimeinen tunti taisteltiin Mexico Cityn
ruuhkissa. Pistäydyin iltapäivällä ottamassa vähän tuntumaa kaupunkiin
lintuperspektiivistä torre latinon näköalatasanteelta. Saastesumuakaan ei
ollut hirveästi ilmassa, mutta silti rakennukset hävisivät horisonttiin.
Vaan onhan täällä yli 20 miljoonaa asukastakin...
Päivä 29: Mexico City
Aloitin kaupunkiin tutustumisen historiallisesta keskustasta, missä aikani
pyörittyäni eksyin johonkin valokuvanäyttelyyn. Näillä paikallisilla on
jokin kumma fetissi kuvata ruumiita, joita näkee päivittäin sanomalehtien
etusivuilla: Liikenneonnettomuuksissa kuolleita sekä rikollisten välien
selvittelyissä tulleita raatoja ja samoja kuvia löytyi myös näyttelystä.
Päivä 30: Mexico City
Hipsin aamulla kaupungin keskuspuistoon eli Bosque de Chapulteciin. Ihmismassat
tuntuivat kaikki valuvan kansallishistorialliseen museoon, joten päätin
itsekin käydä tarkistamassa paikan: Rakennus itsessään oli hieno kaikkine
muraaleineen, mutta sisältö jätti hiukan toivomisen varaa ja kaikki oli
jälleen kerran selostettu ainoastaan espanjaksi. Paluumatkalla menetin
hetkellisesti suuntavaistoni puistossa ja olin ns. eksyksissä. Pyörin siellä
yli tunnin tuhansien ihmisten seassa kunnes löysin itseni taas kartalta.
Päivä 31: Mexico City
Vierailin päivällä Mercado Tepitolla eli "varkaiden torilla": Paikalla oli
satoja kojuja ja kaikkea löytyi kuuden euron piraattileviksista kilpikonniin.
Ja voi sitä pornon määrää... Mikä siinä on, että katolisissa maissa on
aina kaikkein laajimmat valikoimat? Ja illalla katsomaan meksikolaista
vapaapainia. Kaikki 17 000 lippua oli loppuunmyyty, mutta ostin mustan
pörssin kaverilta piletin kaameaan kahden euron ylihintaan ja kyllä sieltä
viihdettä irtosikin koko rahalla: Järjetön meininki kun 17 000 meksikaania
huutaa täyttä kurkkua! Omaksi suosikikkipainijaksi kohosi ehdottomasti El
Terrible.
Päivä 32: Mexico City
Lauantaisin täällä järjestetään Del Chopon "metallimarkkinat" minne paikalliset
alakulttuurien edustajat kokoontuvat selailemaan metallipainotteisia myyntikojuja,
kuuntelemaan livebändejä ja vaihtelemaan levyjä keskenään. Paikka oli helppo
löytää kun seurasi metroasemalta niitä kaikkein epäsosiaalisimman näköisiä
tyyppejä. Myyntikojuilta mukaan tarttui
Gov´t Mulen debyytti CD sekä nippu flyereita, joista yksi mainosti
tämänpäiväistä metallifestaria. No sehän piti lähteä illalla tarkastamaan:
Yleisö tuntui koostuvan lähinnä toisiaan kyräilevistä bändeistä, enkä
itsekään kestänyt sitä death- ja blackmetal kakofoniaa kuin kahdeksan
ensimmäisen bändin ajan.
Päivä 33: Mexico City
"Are you in a facebook?" No vittu en ole! Tuo reppumatkaajien uusin kirous...
Jos olisin saanut euron joka kerta kun joku kysyy tuota multa olisin jo
rikas mies... Olen mielenkiinnolla seurannut tuon syövän leviämistä jo
vuodesta 2006, mutta en kykene ymmärtämään sen tai minkään muunkaan
"sosiaaliseen verkostoitumiseen" keskittyvien webbisivujen tuomia hyötyjä
kenellekään? Ehkä vanha koira ei vaan opi enää uusia temppuja.
Päivä 34: Mexico City
Otin päivän teemaksi"vaihtoehtouskonnot" ja suuntasin ensin Mercado Sonoralle.
Paikka oli keskittynyt lähinnä santeria uskontoon ja siihen liittyvään
krääsään eli kaikenlaista amulettia sekä yrttiä oli myynnissä joita sitten
sotkettiin keskenään eri käyttötarkoituksiin. Sieltä metroon ja Tepitoon
Santa Muerten alttarille missä ihmiset palvovat naisen luurankoa (eli
Santa Muertea). Ja juuri kun pääsin perille alkoivat pyssyt paukkua keskellä
katua. Hyppäsin suojaan yhden auton taakse ja kyyristelin siellä kunnes
poliisit saapuivat paikalle parin minuutin kuluttua. Uskaltauduin kurkkaamaan
tapahtumapaikalle sen verran, että ei siellä ainakaan mitään raatoa näkynyt.
Äkkiä valokuva alttarista ja helevettiin sieltä...
Päivä 35: Mexico City
Päätin vihdoin vierailla Teotihuacanin asteekkiraunioilla joita kaikki
hehkuttavat. Piramide de Sol on maailman kolmanneksi suurin ja pitihän sinne
huipullekin kiivetä. Näkymät olivat hienot, mutta pyramidi itsessään melko
ruma kivikasa. Pienempi Piramide de Luna oli hienompi ja sitä ympäröivät
pikkupyramidit loivat arkkitehtuurisesti näyttävämmän yhdistelmän. Eikä
huipulle kiipeämisessäkään tullut hiki. Ja illalla taas katsomaan vapaapainia.
Tällä kertaa näimme jopa tappelun yleisön edustajan ja painijan välillä.
Päivä 36: Mexico City
Muutama sata vuotta sitten joku paikallinen heinähattu oli vetänyt ilmeisesti
huonoja sieniä ja Guadalupen neitsyt oli ilmestynyt hänelle. Ja katso!
Uusi kultti oli syntynyt. Ajan mittaan siitä on tullut latinalaisen amerikan
suojelupyhimys ja tuhannet ihmiset vierailevat Guadalupen kirkolla päivittäin.
Alkuperäinen kirkko vaan on alkanut vajoamaan pehmeään maaperään ja on nyt
romahtamisvaarassa. Voisi kuvitella, että ihmeitä tekevä impi olisi pelastanut
oman pyhättönsä, mutta ei... Porukkaa kyllä kärrättiin pyörätuoleissa sisään,
mutta en nähnyt kenenkään niistä kävelevän omin jaloin ulos.