Päivä 37: Mexico City
Koukoilin aamulla antropologiselle museolle ja sen edessä oli aivan järjetön
jono. 20 minuuttia siinä odoteltuani pääsin tiskille ja selvisi, että tämä
jonohan myikin lippuja samassa museossa olleeseen Egypti-näyttelyyn. Päätin
sitten ostaa piletin sinne, onhan Egyptilläkin kiehtova historia. Näyttelyssä
verrattiin paikallista feathered serpent- sekä Isis uskontoja ja onhan se
nyt selvä mistä kristinusko on mytologiansa varastanut, mutta moniko
umpikatolilaisista meksikolaisista sen hoksasi?
Päivä 38: Mexico City
Tänään uusi yritys antropologiselle museolle ja tällä kertaa onnistuin
ostamaan lipun oikeaan paikkaan. Ehdottomasti yksi hienoimmista museoista
missä olen ikinä vieraillut. Ja myös kokoa riitti: Pyörin siellä kolme ja
puoli tuntia, mutta en saanut käytyä kuin puolet paikasta läpi. Päätin
säästää toisen puolen myöhemmäksi kun tuntui, että aivot eivät enää ottaneet
enempää informaatiota vastaan. Ja mitäs muuta sitä oli iltaohjelmassa kuin
vapaapainia. Lucha Libre, baby! Mistico tuntui tänään olevan yleisön suursuosikki
ja olihan siellä menossa mukana myös oma favourite, El Terrible, joka tosin
hävisi matsinsa.
Päivä 39: Mexico City
Piipahdin taas Del Chopolla tutkimassa illan keikkatarjonnan, mutta mitään
ei tuntunut tänään olevan ohjelmassa? Paikanpäällä tosin soitti viihdyttävä
surf-bändi painimaskeissa. Ja myös yleisö oli varustautunut maskein...
Kaupungin keskustasta kaivettiin ylös vuonna 1976 temple mayor eli azteekkien
päätemppeli, jonka he uskoivat olevan universumin keskipiste, joten päätin
käydä tarkistamassa paikan. Temppelistä oli jäljellä lähinnä kivikasoja
ja paikan museossakin kaikki oli selostettu espanjaksi eli ei mikään nähtävyys
parhaasta päästä.
Päivä 40: Mexico City
Huilailin aamun ja suuntasin iltapäivällä hardcore-festareille Mexico Cityn
kovimpaan rokkibaariin, joka parilla viime yrittämällä on ollut suljettu.
Keikkailmon mukaan homma alkaa kolmelta, mutta olen jo sen verran tuttu
näiden meksikaanien aikataulujen kanssa, että saavun paikalle vasta viiden
pintaan mikä aiheuttaa sen, että missaan ensimmäisen bändin. Klubi oli pieni,
mutta asialle omistautunutta yleisöä on paikalla mukavasti ja koko ajan
kunnon pitti pystyssä.
Päivä 41: Mexico City
Flunssa mikä on jo pari päivää kolkutellut, iski tänään oikein kunnolla
päälle. En jaksanut herätä edes aamupalalle, mutta kolmen pintaan nälkä
alkoi kurnimaan ja suuntasin etsimään syötävää. Pelkkä tortillan hajukin
meinasi saada laatan lentämään, joten päädyin pitkästä aikaa KFC:hen.
Pikalounaan jälkeen takaisin nukkumaan ja posotin sitten koko loppuillan...
Päivä 42: Mexico City
Kaksi päivää tuli tosiaankin nukuttua putkeen ja olo oli aamulla jo aavistuksen
verran parempi. Otin vielä tämänkin päivän aivan rauhallisesti ja säästelin
voimia illan koitokseen eli lucha libreen. Huippuviihdettä oli tarjolla
tälläkin kertaa ja jopa El Terriblekin voitti oman matsinsa.
Päivä 43: Mexico City
Kiitos lucha libren parantavan vaikutuksen olin aamulla taas täydessä iskussa
ja päätin jatkaa antropologiseen museoon tutustumista. Kolme ja puoli tuntia
siinä taas meni, mutta sain vihdoin koko paikan läpikäytyä. Illalla Estadio
Aztecalla yhteen iskivät paikallinen America ja Argentiinan River Plate,
joten olihan tuo yksi maailman suurimmista futisstadioneista käytävä
tarkistamassa. Areena vetää 114 000 katsojaa, mutta tällä kertaa paikalla
ei ollut kuin "ainoastaan" n. 90 000. Kovasti niistä silti ääntä lähti ja
paikallisilla oli viehättävä tapa huutaa joka kerta River Platen maalivahdin
antaessa maalipotkun CULLO! (=> asshole!)
Päivä 44: Mexico City
Tämä kaupunki alkaa olla jo melko perusteellisesti hallussa, mutta Frida
Kahlon ja Diego Riveran vanha kaupunginosa, Coyoacan on vielä näkemättä.
Perille päästyä oli kuin olisi tullut aivan eri maahan: Nättejä pikkukatuja
ja rikkaiden muureilla ympäröityjä palatseja. Kontrasti Tepiton gangsterilähiöön
oli melko kova. Itsellekin tuli niin kylttyrelli olo, että piti vetää
lounaaksi latte ja leivonnainen. Täytyihän siellä Frida Kahlon entisellä
asunnollakin piipahtaa. Hieno kämppä, mutta museona hiukan vaatimaton.
Muutenkin tuntuu, että koko Kahlo on taitelijana lievästi yliarvostettu?
Päivä 45: Mexico City
Eilen tuli hiukan maisteltua mescalia ja herääminen venyi yli puolen päivän.
Mietin jo matkan jatkamista, mutta tänään Arena Mexicolla Perro Aguayo ja
Hector Garza ottivat revanssin pääsiäisen vapaapainimatsista, joten päätin
lykätä lähtöä huomiseen ja käydä katsomassa lucha librea vielä viidennen
kerran... On tämä vaan addiktoiva laji, ei siitä mihinkään pääse.
