Päivä 16: Ulan-Ude - Ulan-Bator
Heräsin aamulla aivan jäässä Ulan Uden asemalla: Hytin ikkuna ei sulkeutunut
kunnolla ja ulkolämpötila oli viiden asteen tuntumassa, joten tukin raon
likaisilla sukilla ja jatkoin unia. Rajan ylitys oli hidasta hommaa, Venäjän
puolella seisoimme viisi ja puoli tuntia, kun juna tutkittiin läpikotaisin ja
Mongolian puolella sama show kesti kolme ja puoli tuntia. Päästivät kuitenkin
poistumaan maasta, vaikka viisumin rekisteröinti oli tehty hiukan myöhässä.
Päivä 17: Ulan-Bator
Juna saapui Ulan Batoriin aamulla ja heti asemalla oli yöpaikan tarjoajia
vastassa ruuhkaksi asti. Hostellilla pääsi taas pitkästä aikaa suihkuun jonka
jälkeen suuntasin tutustumaan kaupunkiin. Yritin ostaa iltapäivällä junalippua
Pekingiin, mutta joka juna oli myyty loppuun kuukaudeksi eteenpäin, joten päädyin
hankkimaan piletin ensimmäiseen kaupunkiin Kiinan puolelle, josta sitten pitäisi
päästä etenemään Pekingiin.
Päivä 18: Ulan-Bator
Päivän suunnitelma oli löytää itselle tyylikäs Mongolialainen hattu eli
hyppäsin taksiin ja hurautin paikalliselle piraattitorille, jossa
tuli vietettyä useampi tunti ja se hattukin lopulta tarttui matkaan kolmella eurolla.
Ja tulihan siellä testattua myös hevosenmaidosta tehtyä paikallista litkua,
mielenkiintoinen makuelämys.
Päivä 19: Ulan-Bator - Terelj
Samassa hostellisa majaili pari kaveria, joita kiinnosti myös jurtassa yöpyminen
joten hyppäsimme aamulla taksiin ja hurautimme Tereljiin, jossa meitä vastassa
oli heppu kolmen hevosen kanssa: Kävi ilmi, että varaamaamme majoitukselle ei
mennytkään tietä, vaan matka piti taittaa hevoskyydillä. Enpä ollut aikaisemmin
päässytkään ratsastamaan, mutta hyvinhän se sujui, olen näköjään luontainen cowboy!
Päivä 20: Terelj - Ulan-Bator
Heräsin taas palellen ja aamupalaksi ostettu jugurttikin oli jäätynyt, eli
lämpötilan täytyi olla nollan tienoilla. Yhdentoista pintaan aurinko lämmitti
jo hiukan ja hyppäsimme hevosten selkään suunnistaen kolmen tunnin vaellukselle
Tereljin ympäristöön. Hieno reissu, mutta kovasta Mongolialais-satulasta
johtuen takamus oli hellänä vielä useamman päivän.
Päivä 21: Ulan-Bator - Dzamyn-Ude
Suuntasin aamulla Gandanin luostariin joka osoittautui miellyttäväksi paikaksi.
Istuskelin sen sisäpihalla ja kuuntelin jostain kuuluvaa huilunsoittoa samalla
pohtien munkiksi ryhtymistä. Muistin kuitenkin viimein heidän elävän selibaatissa
ja napsahdin järkiini. Vierailin vielä Mongolian historiallisessa museossa ennen
Kiinan junaan hyppäämistä.
