Päivä 23: Veracruz - Xalapa
Bussissa viereen istahti kunnon "big mama" jolla oli erittäin antava
kaula-aukko puserossa ja mielenkiintoinen tyyli pitää kännykkää tissien
välissä. Kovasti se yritti keskustella mun kanssa, mutta piru kun ei tuo
espanja vielä taivu kunnolla ja katsekin meinasi hiukan harhailla... Xalapassa
heitin kamani taas hostellille ja kävin hiukan pyorähtämässä kylällä.
Mukavan oloinen paikka tämä jalapeno pippurille nimensä antanut kaupunki.
Päivä 24: Xalapa
Olin eilen ostanut kinkkua siinä toivossa, että hostellin aamiaisella olisi tarjolla
paahtoleipää niinkuin yleensä, mutta mitä sitä turhaa: tarjoilija pyöräyttää
mulle kolme tortillaa lautaselle. Hitto, nämä vetää noita tortilloja
aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi, mulla alkaa tulla jo kohta nuo
lätyt ulos korvista... Päivän kohde oli Xalapan antropologinen museo, jota
opaskirja kehui yhdeksi Meksikon parhaaksi. Ja olihan se mielenkiintoinen,
edeten kronologisesti Olmeceista eteenpäin. Yritin epätoivoisesti etsiä
alien-vaikutteita kaikista artifakteista, mutta turhaan...
Päivä 25: Xalapa - Puebla
Matkalla Pueblaan maisemat alkoivat muuttua melko karuiksi: nousimme ylemmäs
vuoristoon ja tien varrella oli jo kunnon preeriaa ja siellä täällä näkyi
trombeja. Pyörin koko päivän kaupungilla ja illalla suuntasin paikalliseen
rokkibaariin jossa järjestettiin Misfits-tribuutti-ilta. Yleisö oli
asianmukaisesti koristautunutta, mutta orkesterit aivan käsittämättömän
kehnoja. Odottelin sitä huippubändiä baarin sulkeutumiseen asti, mutta
turhaan.
Päivä 26: Puebla
Osuin päivällä täysin vahingossa paikalliseen kulttuurikeskukseen jossa
oli meneillään kansantanssi- ja musiikkiesityksiä ja jumiuduin katsomaan
niitä. Cowboy-tyyli oli miehillä erityisen suosittua ja naiset olivat
koristautuneet värikkäisiiin asuihin. Erityisesti parinkymmenen naisen
esittämä "ananastanssi" oli hienoa katsottavaa. Iltapäivällä pistäydyin
antiikkimarkkinoilla jossa coca-cola krääsää tuntui olevan runsaasti myynnissä.
Mikä taas johtuu luultavasti siitä, että Meksikolaiset lipittävät eniten
kokista maailmassa. Mikä taas osaltaan selittää väestön taipumuksen lievähköön
pönäkkyyteen...
Päivä 27: Puebla
Jos täällä jotain piisaa, niin kengänkiillottajia. Suomessa kun lontustellaan
niillä linttaan tallatuilla eccoilla, niin täällä se ei ole mies eikä mikään
jolla ei monot ole kunnossa. Joten pitihän se itselläkin putsauttaa törkyiset
lenkkarit. Äijä puisteli päätään kun näki mun kengät, mutta kävi urheasti
työhön ja niistähän tuli kuin uudet. Eikä maksanut edes euroa.
